Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Defective tekee hidasta muuttoa uuteen osoitteeseen -> vahtipossu.org/defe
Näitä sivuja ei enää päivitetä aktiivisesti.
 

Carmenella

10.08.2014 - 06.02.2016

Nimi Carmenella Omistaja Ciara VRL-12454
Kutsumanimi Cara Kasvattaja evm
Rotu FWB Syntymäaika 10.08.2014*
Säkä 164 cm Rekisterinumero VH14-031-0787
Sukupuoli tamma Koulutustaso re 160 cm
Väri rautias Painoitus esteratsastus

*ikääntyy satunnaisesti, nyt 24-vuotias

Palkittu elokuun 2015 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa
9 + 40 + 12 + 20 + 15 = 96 p. / ERJ-II

Palkittu elokuun 2015 Yleislaatuarvostelutilaisuudessa
22 (15+7) + 22 (10+12) + 17 + 17 + 4 = 82 p. / YLA2

Kuvaus

 Habaneroakin tulisempi Carmenella saapui tallillemme kauniina heinäkuisena päivänä. Kauniin päivän pilasi ainoastaan kipakka tamma, joka ei tuntenut oloaan kotoisaksi uudessa paikassa. Cara on erittäin tulinen ja lyhytpinnainen prinsessa, jonka kanssa saa repiä ihan urakalla harmaita hiuksia päästään.

 Hoitaessa sidottava kiinni käytävälle, ellet halua jäädä äkisti kääntyvän tamman jalkoihin. Cara ilmoittaa erittäin selvästi, jos harjaus tuntuu epämukavalta. Kavioiden putsaus on helppoa, mutta takasuojia laittaessa saa suojautua potkuilta. Caralla ei pidetä takasissa kuljetussuojia, koska se ei anna niiden olla.

 Varusteiden laitto on helppoa, mutta satulavyön kiristyksestä Cara ei pidä. Se pullistelee ja näykkii ilmaa, mutta rauhassa tehden satulavyönkin saa pienen tahtojen taiston jälkeen kiinni. Suitsien laittaminen onkin helpompi homma.

 Ratsastaessa Cara on todellakin kuuma ja ratsastajan virheistä vetää kokonaisen hernepussin nenuun. Caran kanssa täytyy ratsastaa rauhallisesti mutta varmasti. Hevosella on hienot liikkeet ja se osaa paljon asioita, kunhan siltä osataan lempeästi vaatia. Liiallisesta pohkeella "kaivamisesta" tamma huomauttaa selkeästi pukittelemalla. Pohkeenväistöt tai mitkään sen tapaiset eivät tammaa kiinnosta, mutta etu- ja takaosakäännökset se tekee vaikka unissaan ja takaperin.

 Carmenellalla on siro käynti ja upea ravi sekä laukka. Erityisesti tamman laukka on matkaavoittavaa mutta muuntautuu tilanteen niin vaatiessa erittäin lyhyeksikin. Maastovarma Cara ei ole, eikä sillä kannata maastoon lähteäkään. Tammalla menee herne nenuun viimeistään tallin pihasta poistuessa, "Mitä!? Mennäänkö me tosissaan metsään rämpimään? Ei käy!" tuumaa Cara eikä takuuvarmasti suostu liikkumaan ennenkuin ratsastaja tajuaa kääntää sen kentälle. Myöskin vesilätäköt ovat pikkudiivalle ehdoton no no, ja mahdollisuuksien mukaan tamma kiertää vesilätäköt kaukaa tai loikkaa jättimäisillä loikilla niiden yli.

 Esteillä Cara kuumuu hirveästi eikä minkään sortin pidätteet meinaa mennä läpi, tästä syystä sillä käytetään esteillä pelhamkuolainta deltaohjilla. Esteiden väliin saattaa tulla vaikka minkä näköisiä loikkia, mutta esteiden yli Cara hyppää tyylillä. Tiukkoja käännöksiä vaativat uusintaradat ovat Caran parhainta osaamisalaa - se kääntyy vaikka pennin päällä täydestä vauhdista. Aiemmin mainitusta vesilätäkköongelmasta on joskus esteradoilla haittaa, kun Cara ei halua vapaaehtoisesti hypätä vesihautojen yli. Pakottamalla tai käskemällä kun tammaa ei saa esteen yli, on tyydyttävä kauniisti pyytämään Caralta, josko se haluaisi hypätä.

 

Sukutaulu

i. Phantom Black, evm
HANN, 170 cm, mkm
ii. Ghost Town iii. Dracula
iie. City Nights
ie. Naga Morich iei. Charming Boy
iee. Hot
e. Zicka, evm
FWB, 160 cm, rt
ei. Acerbus eii. Overflow Rambo
eie. Cocolatte
ee. Carmen eei. Nevada Edwin
eee. Zoe Love

i. Phantom Black pisti silmääni nähdessäni Carmenellan sukutaulun. Tästä oriista olin kuullut aiemminkin. Nimestään huolimatta ori oli 170 senttinen kimo ja hyppäsi menestyksekkäästi aina 160 cm tasolla asti. Laatuarvosteluissa I palkinnon napannut ori sai elämänsä aikana kymmeniä varsoja.

ii. Isänisä Ghost Town oli pikimusta suurikokoinen, huimat 176 senttimetriä korkea ori. Ghost kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksen 160 cm tasolla. Kilpauransa ori päätti komeasti 109 sijoitukseen. Kilpauran jälkeen ori toimi siitoksessa ja se saikin 42 varsaa, joista puoletkaan eivät pärjänneet isänsä tavoin kilpakentillä. Yksissäkään laatuarvosteluissa oria ei nähty.

ie. Naga Morich -tamman nimen takana piilee Naga Morich niminen chili, joka on tituleerattu yhdeksi maailman tulisimmista chileistä. Luonteeltaan tamma oli kipakka ja kuuma kuin chili. Ehkäpä Cara on perinyt luonnettaan juuri tältä tammalta. Rautiaankimolta 162 cm korkealta tammalta luonnistui kuitenkin esteratsastus varsin hyvin. Tamma sijoittui 40 kertaa, jonka jälkeen se siirtyi siitokseen. Naga sai vain kaksi varsaa, koska pelättiin että sen hurja luonne periytyisi eikä kukaan siksi halunnut tammasta varsaa itselleen.

e. Zicka oli rautias 160 cm korkea puoliveritamma. Se ei oikeastaan koskaan kilpaillut, vaikka hyppäsi korkeita esteitä ja omasi kauniit ja sirot liikkeet. Zicka sai kuitenkin kaikkiaan seitsemän varsaa, joista ainoastaan Carmenella päätyi kilpailemaan. Laatuarvosteluissa tamma ei koskaan käynyt.

ei. Acerbus oli komea ruunikko 166 cm korkea ori. Komeudestaan, suvustaan ja hyvästä hyppytyylistään huolimatta oria ei koskaan käytetty kotipihan ulkopuolella. Pienen siittolan kasvatti asusteli koko elämänsä ajan samalla tallilla toimittaen harrasteratsun virkaa. Elämänsä aikana ori sai vain yhden jälkeläisen, Zickan joka meinasi saada saman kohtalon kuin isänsä.

ee. Carmen oli kaunis vaaleanrautias läsipäinen puoliveritamma. Tamma kilpaili 140-150 cm tasolla vähän, sijoittuen 22 kertaa. Kaunis ja sirorakenteinen tamma sai neljä varsaa ennenkuin kuoli neljättä varsaa synnyttäessään. Hyväluontoinen tamma ehti kuitenkin saada kantakirjauksessa III-palkinnon.

Jälkeläiset

o. Alpheratz DFC ERJ-III // s. 18.10.2014 // i. Unknown Soldier // om. Ciara VRL-12454
o. Lances DFC // s. 27.10.2014 // i. Unknown Soldier // om. June Wolfberg VRL-11280
t. Ace of Hearts DFC // s. 21.04.2015 // i. Death To Your Heart // om. Ciara VRL-12454
t. Hot Spot DFC // s. 07.05.2015 // i. Herbal Popshop // om. Ciara VRL-12454

ERJ kisatuloksia

45 sijoitusta joista 8 on voittoja

PAIKKA PÄIVÄMÄÄRÄ LUOKKA SIJOITUS
Rosebay Warmbloods 20.9.2014 120 cm 2./40.
Cheval Delamer 10.12.2014 160 cm 6./50.
Cheval Delamer 07.12.2014 150 cm 6./50.
Cheval Delamer 07.12.2014 150 cm 4./50.
Cheval Delamer 07.12.2014 150 cm 4./50.
Cheval Delamer 07.12.2014 150 cm 7./50.
Valiant Warmbloods 21.12.2014 150 cm 1./30.
Zurük 05.12.2014 150 cm 2./27.
Zurük 04.12.2014 150 cm 4./25.
Zurük 03.12.2014 150 cm 4./27.
Zurük 02.12.2014 150 cm 5./27.
Cresendo 17.12.2014 160 cm 2./38.
Cresendo 13.12.2014 160 cm 2./38.
Bailador 17.12.1014 140 cm 1./60.
Danve 01.01.2015 160 cm 4./30.
Cerra 19.12.2014 150 cm 3./18.
Skurvash 11.01.2015 150 cm 4./30.
Skurvash 18.01.2015 150 cm 2./30.
Skurvash 19.01.2015 150 cm 2./30.
Mirrormere Stables 17.01.2015 160 cm 5./30.
Mirrormere Stables 18.01.2015 160 cm 1./30.
Mirrormere Stables 23.01.2015 160 cm 2./30.
Skurvash 20.01.2015 160 cm 5./30.
Skurvash 21.01.2015 160 cm 2./30.
Evenstar Warmbloods 26.01.2015 160 cm 4./30.
Evenstar Warmbloods 28.01.2015 160 cm 2./30.
Evenstar Warmbloods 29.01.2015 160 cm 3./30.
Petäjävaara 06.02.2015 160 cm 1./30.
Virginia Ness 12.02.2015 160 cm 7./50.
Virginia Ness 14.02.2015 160 cm 1./50.
Virginia Ness 16.02.2015 160 cm 3./50.
Skurvash 13.02.2015 160 cm 1./30.
Skurvash 19.02.2015 160 cm 1./30.
Harley Stud 18.02.2015 160 cm 5./40.
Spiderwick 23.03.2015 160 cm 2./30.
Spiderwick 25.03.2015 160 cm 2./30.
Barricade Warmbloods 29.03.2015 160 cm 1./30.
Rêve de Haussea 11.05.2015 160 cm 2./30.
Diverso Team 09.04.2015 160 cm 3./30.
Holmberg 07.05.2015 160 cm 3./40.
Holmberg 08.05.2015 160 cm 6./40.
KK Reiter 26.04.2015 160 cm 5./30.
KK Reiter 28.04.2015 160 cm 3./30.
KK Reiter 05.05.2015 160 cm 2./30.
KK Reiter 06.05.2015 160 cm 5./30.
KK Reiter 10.05.2015 160 cm 3./30.

Päiväkirja

Vuokraus, vuokraajana Adele, 14.11.2014
  Saavuin tallille litimärkänä. Saksan syksy on kyllä ihana! Astuin talliin ja huomasin että Cara oli ulkona… Se tarkoitti sitä että tamma ja minä olisimme molemmat litimärkiä. No syksy kuivaa minkä kastelee niinhän se sanonta menee. Eikö menekkin??
  Hain Caran tarhasta. Nauroin melkein ääneen että se näyttää ihan uitetulta rotalta kunnes tajusin että ei kannata….Näytin nimittäin itse ihan samalta! Talliin päästyäni hain heti Caran harjaboxin ja rupesin harjaamaan sitä. Hetken päästä Ciara tuli talliin ja tervehti minua iloisesti. Juttelimme siinä hetken kunnes uskalsin kysyä että saanko mennä tänään puomeja ja kavaletteja. En tiedä oliko se järkevää Ciara näytti nimittäin niin järkyttyneeltä. Nainen seisoi hetken hiljaa kunnes sai sanan suustaan. Pitkän väittelyn jälkeen jatkoin Caran harjailua voitonriemuisena. Minulla oli niin hyvät perustelut että Ciara ei voinut kieltäytyä. Vartin kuluttua olin jo varustanut tamman ja oli aika lähteä töihin.

  Nousin selkään jakkaralta Cara tuntui nimittäin siltä että se olisi kasvanut ainakin viisitoista senttiä edellisestä kerrasta. Kun pääsin selkään veti Cara kunnon pukit heti alkuun. Ajattelin että olikohan kavalettien meneminen ihan järkevää? No tulin siihen tulokseen että en jätä tilaisuutta jättämättä ja menen niitä kavaletteja vaikka henki menisi...tai ei ehkä ihan. Kun olin mennyt alkukäynnit rupesin taivuttelemaan Caraa ravissa. Tamma taipui hyvin enkä joutunut hirveästi tappelemaan se kanssa. Aloitin kolmikaarisen kiemurauran vasemmalta ja Cara tuntui jotenkin pelkäävän katsomon puoleisessa nurkassa jotain. Kun menin kolmannen kerran siitä ohi Cara lähti vähän lapasesta ja juoksi varmaan 100 km/h. Ainakin siltä se tuntui. Kun olin saanut tamman taas hallintaani jatkoin se taivuttelua rauhassa. Hetken päästä huomasin että Cara alkoi tiputtamaan päätään alaspäin. Cara meni hienossa peräänannossa. Sitten rupesin menemään kavaletteja. Cara meni niin hienosti että uskalsin ottaa jo laukkaa. Menin ensin laukkaa uralla niin että jokaisen sivun keskellä tein laukka voltin. Vaihdoin tehtävän niin että menin laukassa kahdeksikkoa ja vaihdoin tietenkin laukan aina maneesin keskellä. Cara ei ensin halunnut vaihtaa laukkaa ja kun näpäytin raipalla veti tamma pikku pukit. Laukan vaihtojen jälkeen siiryi taas puomeihin ja kavaletteihin. Laukkasin ensin kaksi puomia ja heti perään kavaletti. Cara meni upesti. Sitten tein kavaleteista pienen “jumppasarjan”. Tulin jumppasarjan molempin suuntiin. Sitten otin loppuravit taivuttelin tammaa sekä lyhensin ja pidensin askelia. Yhtäkkiä olikin jo loppukäyntien aika. Olipa tunti mennyt nopeasti. Olin tosi tyytyväinen Caraan jos pikku välikohtauksia ei otettu mukaan Tulin alas selästä ja lähdin kävelemään talliin.

Tallissa otin varusteet Caralta pois. Cara oli aika hikinen joten huuhtelin sen kylmällä vedellä. Laitoin tammalle kirkkaan oranssin vohveli loimen ja otin riimun pois päästä. Putsasin vielä varusteet ennen kotiin lähtöä. Sitten muistin että puomit ja sokeripalat olivat vielä maneesissa. Ja eikun takasin maneesille. Kun vihdoin olin valmis pääsin ajamaan kotiin.


18.07.2015, kirjoittaja annika n

Ciara pyysi minua katsomaan muutamaa hevosta, ja minähän suostuin, ja ajoin Defectiven tiluksille. Ciara oli jo minua vastassa, ja ensin käytiin hakemassa kupposet kahvia, ennen kuin siirryttiin talliin. Ensimmäiseksi mentiin katsomaan oikein nättiä pv-tammaa, Carmenellaa ja meitä vastassa olikin korvat hörössä oleva rautias neiti. Ulkokuori kuulemma hämäsi, sillä Ciara selitti, että Carmenella on varsinainen Tamma, eikä joskus mikään ole kivaa. Napattiin Ciaran kanssa Carmis käytävälle ja haettiin hoitovehkeet. Ajateltiin vähän juoksuttaa tammaa tänään, sillä edellispäivän rankka treeni taisi vieläkin vähän väsyttää hevosta. Carmis oli suhteellisen kiva hoitaa, vaikka se ei juurikaan paikoillaan pysynyt - olinhan tottunut moiseen oman Cherry-tammani kanssa. Harjattiin tamma, ja laitettiin sille juoksutusvermeet niskaan, ja lähdettiin kenttää kohti. Mä sain taluttaa Carmista, ja se seurasi ihan kivanoloisesti mua kentälle asti. Juoksutus aloitettiin ehkä hieman vauhdikkaasti, kun tamma villiintyi liinan päässä, ja saatiin "ihastella" rodeoesitystä, kun tamma pukitteli ja keuli ympyrällä, jossa se kuitenkin pysyi liinan ansiosta. Kun tamma oli saanut ensin purkaa tyhmät pöllöilyenergiat pois, aloin juoksuttamaan tammaa Ciaran ohjeilla, ja saatiin loppujen lopuksi pari kivaa pätkää, kun tamma käytti koko kroppaansa oikein, ja kyllä, me lopetettiin treenit tyytyväisinä. Syöttelin tammalle pari kourallista herkkuja, ja sitten olikin taas kahvikupillisen aika.


17.07.2015, vuokraus, vuokraajana Adele

Heräsin kauniina kesäisenä aamuna väsyneenä. Olin ajatellut että menisin tallille heti aamusta. Pääsisin ehkä auttamaan aamutallin teossa. Puin ylleni punaiset ratsastushousut ja mustan Kingslandin T-paidan. Otin vielä kenkätelineestä kengät ja lähdin ajamaan kohti Defectiveä. Kun saavuin tallille menin juoksujalkaa talliin jossa Ciara jakeli heiniä iloisesti höriseville hevosille. Kun vihdoin Ciara huomasi minut nainen lykkäsi syliini kasan heinää jotka jaoin kärsimättömille hevosille. Kun aamutalli oli tehty sain viedä hevosia tarhaan. Vein myös Caran vaikka olin lähdössä myöhemmin ratsastamaan. Ajattelin että tamma voisi olla paremmalla tuulella jos se saa hieman ulkoilla.

Istuin toimettomana tallihuoneessa ja selailin kännykällä nettiä, kunnes Ciara tuli ja passitti minut kasaamaan esteitä maneesiin kun joku nainen jota en tuntenut meinasi mennä hyppäämään. Olin saanut kasattua esteet ja olin ihan poikki. Menin tallihuoneeseen ottamaan mehua. Kun olin juonut mehuni lähdin pyydystämään Caraa tarhasta. Tamma olikin jo minua vastassa portilla. Iloinen yllätys! Otin Caran mukaani ja lähdin tallustamaan tallia kohti. Rupesi kuulostamaan siltä että jossain ukkostaa. Toivoin että ukkonen ei tule lähemmäs.

Hoidin Caraa käytävällä. Tamma ei selvästikään pitänyt siitä että joutui olla yksin tallissa. Se hirnui kimeällä todella ärsyttävällä äänellä. Harjasin Caraa pölyharjalla. Se nautti selvästi siitä, että joku hoiti sitä. Otin Caran vaaleanpunaisen kaviokoukun käteen. Olin muuten ostanut sen sille! Tarvitsihan pikku prinsessa oman vaaleanpunaisen kaviokoukun. Putsasin tamman kavioita samalla kun juttelin sille kuinka paljon vihaan koulussa koeviikkoja. Cara näytti siltä, että jos se osaisi puhua se kertoisi kuinka tylsiä juttuni ovat. Onneksi hevoset eivät osaa puhua… Jatkoin Caran hoitamista iloisin mielin. Seuraavaksi oli satulan vuoro. Sujautin sen tamman selkään ja kiristin vyön. Kävin hakemassa satulahuoneesta Caran suitset. Tungin kuolaimet sen suuhun ja laitoin kypärän päähän. Lähdin taluttamaan hevosta kentälle.

Käänsin tammaa hieman niin, että pääsisin helpommin sen selkään. Nousin selkään, kiristin satulavyön, otin ohjat käteen ja annoin Caralle hieman pohkeita. Kävelin alkukäyntejä pitkin ohjin. Hetken päästä otin ohjia hieman tuntumalle ja rupesin taivuttelemaan tammaa. Ensin oikeaan kierrokseen sitten vasempaan. Cara taipui yllättävän hyvin. Menin vähän aikaa pohkeenväistöä käynnissä vasemmassa kierroksessa. Cara ei kovin paljon tykännyt kun kopauttelin pohkeella sen kylkeä. Lopulta sain väännettyä niin, että se ainakin näytti pohkeenväistöltä. Taputin tammaa ja nostin ravin. Vaihdoin suuntaa ja taivuttelin Caraa oikeaan kierrokseen. Cara meni jo hienosti peräänannossa. Ravailin vielä jonkun aikaa oikeaan kierrokseen. Käänsin pitkältä sivulta tamman nelikaariselle kiemurauralle. Suunta vaihtui siis vasempaan. Ravailin Caralla uralla ja menin hieman pohkeenväistöä. Ravissa se meni helpommin kuin käynnissä. Nostin laukan ja ratsastin kahdeksikkoa niin, että kentän keskellä tein laukanvaihdon. Ensimmäisessä laukanvaihdossa tamma pukitti. Toisessa tamma taas pukitti. Kolmannessa tuli puhdas vaihto! Olin iloinen ja otin pienet välikäynnit pitkin ohjin. Vaihdoin suunnan ja nostin laukan. Annoin Caran laukata vähän vapaammin ja nousin kevyeeseen istuntaan. Otin vielä pitkät loppuravit. Annoin vielä pidemmät ohjat ja kävelin loppukäynnit. Olin tyytyväinen Caraan.

Vein tamman talliin ja otin siltä varusteet pois. Cara oli ihan hikinen. Vein varusteet satulahuoneeseen ja laskin vettä ämpäriin jossa luki Caran nimi. Kun ämpärissä oli lämmintä vettä otin sienen ja menin Caran karsinaan. Vedin sienellä enimmät hiet pois ja hieman puhdistin tamman varusteita. Keräsin tavarani ja lähdin kotiin.


20.07.2015, kirjoittajana Satu

Moikkasin iloisesti nähdessäni Ciaran kävelevän minua vastaan. Puin ylleni takkia joka ensalkuun vain roikkui lantiollani. Sää oli kolea ja taivas oli kokonaan harmaan pilvimassan peitossa. Päästyämme talliin saakka, nainen ohjasti minut heti eräälle karsinalle, josta löysimme kauniin läsipään. Rautias tamma tuijotti minua ihmeissään, kun avasin tämän karsinan oven ja menin tervehtimään sitä. Cara haisteli uteliaana käteni läpi mutta joutui tyytymään siihen, ettei vierailijalla ollutkaan herkkuja tuliaisina. Tamman omistaja Ciara ojensi minulle riimun, jotta saan siirrettyä päivän ratsuni käytävälle hoidettavaksi. Riimun neiti antoi laittaa päähänsä nätisti, joten talutin Caran pois karsinasta ja sidoin tämän kiinni. Löydettyäni oikean harjalaatikon nappasin ensimmäisenä kumisuan, jolla varovasti pyörittelin tamman karvaa. Se seisoi korvat luimussa mutta sentään paikoillaan, ainakin vielä. Onnekseni Cara oli ehtinyt kuivua aamupäivän rankkasateista, joten harjaaminen ei ollut enää kovinkaan työlästä.

 

 

Tunsin, kuinka jännittynyt tamma otti hentoja askeleita allani. Cara käveli pää korkeuksissa vauhdikkaasti eteenpäin, mutta eipä tuo niin eksoottista ollut - tällaisia ratsuja kun löytyy kuitenkin myös omasta takaa. Kuulin, että ulkona alkoi sataa, ja aivan kunnolla. Tamma otti muutaman raviaskeleen. Rauhallisesti yritin rauhoitella sitä siirtymään takaisin käyntiin. Keräsin ohjat hieman tiukemmalle, mutta jätin ne kaikesta huolimatta vain hyvin kevyelle tuntumalle. Kun hidastelu ei tammaan tehonnut, siirryin tekemään sen kanssa töitä. En siis mitään sen kummempaa, yritin vain saada tamman keskittymään tekemiseen eikä ihmettelyyn. Aloitin rennosti taivutteluista, pysähdyksistä sekä kaikenlaisista kaarevista urista ja ympyröistä. Ajattelin niiden tepsivän myös Caran jäykkyyteen, joka johtui sen jännittyneisyydestä. Onneksi kello oli sen verran vähän että saimme olla maneesissa kahdestaan, Ciara kun oli varoitellut tammansa sätkyilystä. Aina viidentoista minuutin ajan jaksoin tehdä samoja voltteja, kunnes tamma allani alkoi tuntua hieman kevyemmältä. Tyytyväisenä taputin tammaa kaulalle. Seuraavaksi pyysin sitä nostamaan raviin. Cara lähti salamana kaahottamaan eteenpäin. Niimpä jouduin aloittamaan kaiken työn alusta - ravissa samoja taivutteluita, ympyröitä ja kaarevia uria. Lisäksi testasin ravissa pohkeenväistöjä, joissa Cara oli varsin taitava.

 

 

Oloni oli mainio, sillä olin kyennyt lopettamaan kolmen vartin treenin muutamaan rentoon ravikierrokseen. Kaikkea muuta kuin helppoa se oli, mutta tulivat ne sieltä kuitenkin. Hain laukustani muutaman porkkanan, jotka syöttelin tamman suuhun. Tyytyväisenä tämä rouskutteli ne sekunneissa ja alkoi tietenkin kerjätä lisää. Naurahtaen otin vain riimunnarun ja kiinnitin sen Caran riimuun. Irrotettuani tamman käytävän lenksuista ja saatuani itsenikin kaikin puolin valmiiksi, lähdin taluttamaan rautiasta kohti laidunta.

 

virtuaalitalli • virtuaalihevonen • sim-game stable • sim-game horse

©2017 Defective | virtuaalitalli - suntuubi.com